Työelämä kehittyy kovaa vauhtia niin, että yhä useammin palkkatyön ja itsenäisen yrittäjyyden välillä liikutaan sujuvasti. On auttamatta vanhentunutta ajatella yhteiskuntaa vain suuryritysten ja niille töitä tekevien näkökulmasta, sillä yhä useammin relevantimpaa olisi puhua itsensä työllistämistä, moninaisesta alustataloudesta sekä työn ja yrittäjyyden joustavasta yhteensovittamisesta.
Noin 180 000 yksinyrittäjän arjessa paikallista sopimista tai vientivetoista palkkamallia enemmän puhututtaa kysymys toimitilan vuokran tasosta, arvonlisäverokannoista, kuluttajien ostovoimasta ja esimerkiksi yrittäjien eläkkeestä. Toiminimellä yrittävä graafikko, itsensä työllistävä kampaaja tai pienen ravintolan omistaja eivät todennäköisesti samaistu miljoonien seuraajien someinfluensseriin tai teknologia-alan miljonääriin yhtään sen enempää kuin palkkatyössä puurtava duunarikaan.
Yksi konkreettinen tapa tukea yrittäjyyttä koko Euroopan unionin alueella, ajaa vahvasti eteenpäin late payment-sääntelyn – kavereiden kesken maksuviivästysdirektiivin – päivitystä. Tällä hetkellä voimassa oleva 60 päivän pääsääntö maksuajoille on monille kohtuuton. Monien pk- ja mikroyrittäjien kassavarat eivät riitä materiaaliostoihin ja komissio on arvioinut, että EU:ssa joka neljännes pk-yritysten konkursseista johtuu maksuviivästyksistä.
On kohtuutonta, että pienen yrittäjän pitää odottaa isoilta yrityksiltä maksua kaksi kuukautta jo tekemästään työstä. Palkat ja materiaalit yrittäjän on kuitenkin maksettava silloin kun työ tehdään. Maksuviivästysasetus on uhkaa jäädä jumiin EU-instituutioihin, sillä siitä ei ole saatu yhteisymmärrystä neuvostossa.
Toinen keskeinen vinouma on monien tapa käsitellä yrittäjyyttä kilpajuoksuna menestyksestä ja kasvusta. Yhteiskunnallinen kuvasto yrityksistä ja yrittäjistä rakentuu vahvasti menestyneiden toimitusjohtajien ja innovatiivisten start-up-miljonäärien tai toisena ääriesimerkkinä ”liian pienen” toiminnan vuoksi epäonnistujiksi leimattujen pienyrittäjien varaan. Ei mikään ihme, että osa yksinyrittäjistä kertoo jopa esittäytyvänsä yrittäjän sijaan ammatinharjoittajana. Niin vähätellyltä ja väärin ymmärretyltä heidän roolinsa toisinaan tuntuu.
Kaikkien yritysten ei tarvitse olla valtavan kasvuhakuisia talouden ja henkilöstömäärän nimissä. Monille on paljon ideaalimpaa pohtia kasvua esimerkiksi ammatillisen kehittymisen tai palveluvalikoiman laajentamisen näkökulmasta.
Yrittäjyys on aina arvokasta, oli se sitten itsensä työllistämistä tai suurempien yritysten luomista. Kaikkien ei tarvitse tai pidä tavoitella pörssiin listautumista, vaan yhteiskunnan tukimuotojen ja keskustelun tulisi huomioida moninaiset yritysmuodot ja niiden tarpeet.
Yritykset ja yrittäjät eivät ole monoliitti, vaan värikkäästi vaihteleva mosaiikki. Yksinyrittäjät ja pienet yritykset ansaitsevat enemmän tunnustusta ja tukea, jotta ne voivat jatkaa omaa juttuaan ja unelmiensa tavoittelua.
Yksinyrittäjät ja pienet yritykset eivät ole vain talouden moottoreita, vaan ne ovat osa suomalaista ja eurooppalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa. Ne luovat työtä, innovaatioita ja elinvoimaa eri puolille maata. Näiden esiin nostaminen ja tukeminen on ratkaisevan tärkeää, jotta Suomi ja EU voivat menestyä tulevaisuudessa.
Pinja Perholehto
kansanedustaja
pinjaperholehto.fi
