Henna Virkkunen: Naisyrittäjyys tarvitsee tekoja

Monella mittarilla mitattuna Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Silti naisten työuria leimaavat edelleen määräaikaisuus, pätkätyöt ja pienipalkkaisuus. Yleisesti Euroopassa naisten työllisyysaste on yhä lähes 12 prosenttia alhaisempi osa-aikatyökin huomioiden, palkkataso 16 prosenttia alhaisempi ja eläke-ero miehiin jopa 40 prosenttia.

Osaamisesta kehitys ei jää kiinni – naisten koulutustaso on EU-alueella jo miehiä korkeampi. Vaikka tasa-arvo monin paikoin EU-tasollakin toteutuu, valtaosa eriarvoisuuksista liittyy edelleen naisten asemaan työssä.

Euroopassa on enemmän naisia kuin miehiä, silti vain 30 prosenttia start-up yrittäjistä on naisia. Sama koskee tiedemaailmaa. Vaikka naisten osuus tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa on saatu viime vuosina nousuun, muodostavat naiset vasta kolmanneksen tutkijoista Euroopassa.

EU-tasolla on huomattu, että suurimmat naisyrittäjyyden haasteet liittyvät paitsi rahoituksen, informaation ja harjoittelun pariin pääsemisen ongelmiin, myös verkostojen ja kodin ja perheen yhdistämisen mahdollisuuksien puutteeseen.

Suomessa naisyrittäjillä on verrattain vahvat verkostot, mutta he ovat miehiä useammin osa-aikaisia, sivutoimisia ja yksinyrittäjiä. Työnantajina heistä toimii vain joka kolmas. Naiset tarvitsevat yhä vahvempia lähtökohtia liiketoimintansa kasvattamiseen, kansainvälistymiseen ja muiden työllistämiseen.

Suomessa työelämän tasa-arvon erojen taustalla on paitsi työmarkkinoiden poikkeuksellisen voimakas jako nais- ja miesvaltaisiin aloihin, myös perhevapaiden kasautuminen edelleen naisille. Alle 6-vuotiaiden lasten vanhempien osalta ero naisten ja miesten työllisyysasteessa on Suomessa yksi EU-maiden suurimmista, yli 20 prosenttia.

Isäkuukauteen sisältynyttä kahta viikkoa pidempää vanhempainvapaata tai nykyisen yhdeksän viikon isyysvapaan lisäksi pidettävää vanhempainvapaata käyttää vain muutama prosentti isistä. Osuus ei ole muuttunut sitten vuoden 1995. Tällä on iso merkitys naisten palkkoihin, urakehitykseen ja aikanaan eläkkeisiin. Se vaikuttaa negatiivisesti myös naisvaltaisten toimialojen kehitykseen ja naisyrittäjyyden lähtökohtiin.

Kun perhevapaauudistuksen myötä isille olisi selkeästi varattu oma kiintiö, isien halu jäädä hoitovapaalle ymmärrettäisiin paremmin myös työpaikoilla. Perhevapaisiin tarvitaan myös lisää joustoa, kuten mahdollisuus jaksotukseen, osa-aikatyöhön ja yrittäjyyteen perhevapaan ohessa. Samalla on huomioitava erilaiset perheet, yksinhuoltajuus ja samaa sukupuolta olevat parit. Kaikille vanhemmille perheen kokoonpanosta riippumatta on mahdollistettava yhtäläiset oikeudet jäädä perhevapaalle.

Tukea uudistukselle tulee nyt myös EU:sta. Keväällä päästiin sopuun historiallisesta uudistuksesta, jossa ensimmäistä kertaa EU-tasolla säädetään perhevapaiden minimisäännöksistä. Laki on tuomassa isille minimissään 10 päivän isyysvapaan ja lisäksi molemmille vanhemmille oikeuden vähintään neljän kuukauden vanhempainvapaaseen, josta kaksi kuukautta on ei-siirrettävää. Monissa EU-maissa laki tuntee nyt vain muutaman kuukauden äitiysvapaan, joten niille direktiivi on mullistava.

Asenteiden ja perheisiin liittyvien normien muuttamisen lisäksi tarvitaan työelämän palkka-avoimuuden ja palkkauksen läpinäkyvyyden edistämistä. Ne vaikuttavat niin sukupuolten kuin kaikkien työntekijöiden väliseen tasa-arvoon. Myös eri alojen sukupuolittumista pitää tarkastella edelleen.

EU-komissio on arvioinut sukupuolten välisestä työllisyyserosta aiheutuvan vuosittain 370 miljardin euron taloudellisen menetyksen. 2020-luvun Suomessa ja Euroopassa on sekä miehillä että naisilla oltava yhtäläiset mahdollisuudet työhön ja perhe-elämään.

Naisyrittäjyydessä piilee valtavasti uutta, edelleen hyödyntämätöntä osaamista ja potentiaalia, jonka tukemisella vauhditetaan tasa-arvoa ja kilpailukykyä. Se vaatii nyt vain tekoja.

Henna Virkkunen

Europarlamentaarikko