EU-tasolla naisten aseman vahvistamiseen on tartuttu viime vuosina vihdoin tosissaan komission ensimmäisen naispuolisen puheenjohtajan Ursula von der Leyenin johdolla. Tärkeä etappi tässä oli Euroopan unionin 2020-2025 tasa-arvostrategia. Strategia tavoittelee naisten palkkatason parantamista, naisten osuuden vahvistamista politiikassa ja yrityselämässä sekä naisiin kohdistuvan väkivaltaan ja häirintään puuttumista.
Vihdoin koko Euroopan tasolla tuntuu löytyvän laajempaa ymmärrystä sille, että naisten aseman parantamisessa ja kykyjen hyödyntämisessä voittavat kaikki. Käyttöön on otettu myös sukupuolen valtavirtaistamisen periaate, eli eri lakien ja budjettipäätösten sukupuolivaikutusten arviointi. Tämä on tärkeää; yllättävän moni päätös vaikuttaa tasa-arvoon, vaikka sitä ei automaattisesti osata arvioida.
Naisten pienempiin palkkoihin on nyt puututtu palkka-avoimuusdirektiivillä, jonka vaikutukset astuvat voimaan viimeistään kesällä 2026. Suomeen lakimuutos ei sinänsä tuo paljoakaan muutoksia, sillä työnantajilla on meillä tähänkin asti ollut tasa-arvolain mukaan jo velvollisuus kartoittaa ja korjata perusteettomat palkkaerot. Euroopan tasolla avoimuuden lisäämisen tuoma muutos on kuitenkin merkittävä, ja tavoitteena on tällä korjata naisten työn systemaattista aliarviointia. Suomessa laki tuo joitakin lisävaatimuksia yli 100 henkeä työllistäville yrityksille. Pienten yritysten sitovat velvoitteet eivät siis lisäänny, mutta palkka-avoimuuden kulttuuri laajemmin Euroopassa kyllä.
Kuluneen EU-vaalikauden toinen tärkeä tasa-arvolaki on vuosien väännön jälkeen hyväksytty direktiivi, jonka myötä vuoteen 2026 mennessä pörssiyhtiöiden hallituksissa tulee olla vähintään 40 prosenttia aliedustettua sukupuolta.
Tällä hetkellä vain alle kolmannes EU:n suurimpien listautuneiden yhtiöiden hallitusten jäsenistä on naisia. Kiintiötä tarvitaan miesjohtajia suosivien kulttuurillisten normien purkamiseksi. Naisjohtajuudella on tutkitustikin väliä: naisten johtamissa yrityksissä naiset saavat esimerkiksi parempaa palkkaa ja perhetilanteiden negatiivinen vaikutus urakehitykseen on vähäisempi. Vaikka laki koskeekin tässä vaiheessa vain pörssiyhtiöitä, on se esimerkillään askel eteenpäin kohti tasa-arvoa kaikessa yrityselämässä.
Kaikille yrittäjille on tärkeää, että EU-tasolla on tällä kaudella saatu edistettyä myös yrittäjyyteen liittyviä näkökulmia. EU-lainsäädäntöä laaditaan usein suurien yritysten näkökulmasta, vaikka 99 prosenttia EU:ssa toimivista yrityksistä on pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Olen poliittisen EPP-ryhmäni pk-yrittäjyysverkoston puheenjohtajana ollut vaikuttamassa vahvasti sen puolesta, että EU vähentää yrityksille koituvaa byrokratiaa ja varmistaa jokaisen käsiteltävän lain osalta, että niiden vaikutukset yrityksiin on kunnolla arvioitu ja huomioitu. Olemme saaneet lisättyä painetta EU-komission suuntaan ja komissio valmistelee nyt pienyritysten raportointivelvollisuuksien vähentämistä 25 prosentilla. Edelleen tässä kuitenkin työtä riittää, yritysten sääntelyn ja byrokratian keventäminen on tulevan kauden yksi tärkein prioriteetti.
Myös naisten yrittäjyyttä on edelleen edistettävä. Euroopan innovaationeuvoston toiminnassa on alettu panostaa enemmän naisjohtoisten pk-yritysten tukemiseen, ja erityisesti naisyrittäjien mahdollisuuksiin investoida ja hakea EU-rahoitusta on kiinnitetty yhä enemmän huomiota. Vaikka naiset ovat perustaneet kolmanneksen eurooppalaisista yrityksistä, heidän yrityksensä ovat selvästi aliedustettuina esimerkiksi riskipääoman hankinnassa. EU:n InvestEU -investointirahoitusohjelmaan on saatu mukaan mekanismeja, joilla rahoitusta ja sijoituksia voidaan ohjata erityisesti naisten perustamiin yrityksiin. Tätä työtä pitää jatkaa ja edelleen kehittää seuraavalla vaalikaudella.
Henna Virkkunen
Europarlamentaarikko
www.hennavirkkunen.fi
