Yritysvastuusta on tullut keskeinen tekijä liiketoiminnan kehittämisessä.
Vastuullisuudelle ei kuitenkaan ole yksiselitteistä määrettä.
Yrittäjän on itse löydettävä toimivat keinot.
Teksti Anne Karppinen
Kestävän kehityksen tavoitteet ja niiden myötä liiketoiminnan vastuullisuus nousivat keskiöön 2016, kun YK julkaisi Agenda 2030 -ohjelmansa. Yritysvastuu kattaa taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen vastuun: yrittäjän täytyisi siis pyrkiä huomioimaan toiminnassaan tasavertaisesti niin ympäristö, talous kuin ihminenkin.
Vastuullisuusasiantuntijoiden mukaan tavoitteiden täyttämiseen ei ole olemassa yksiselitteistä kaavaa. Yrittäjän on määriteltävä se itse. Pienyrittäjälle kaikkien osa-alueiden täydellinen hanskaaminen on erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Tavoitteet on aina istutettava yritykseen ja sen toimintaan periaatteella ’kukin tavallaan’.
Vastuullisuus pitääkin nähdä pyrkimyksenä ja määritellä sille tavoitteet, joita pystyy edistämään. Yrittäjälle vastuullisuus voi lopulta olla jopa arkea, jonka perusta on aidosti omien arvojen mukaisessa toiminnassa. Näin on tehty esimerkiksi Nahessa, lahtelaisessa perheyrityksessä.
Yritysvastuuseen perehtynyt ja siitä oman liiketoimintansa rakentanut WhyCon toimitusjohtaja Michaela Ramm-Schmidt kiteyttää näin: ”Vastuullinen liiketoiminta ei ole pakkopaita eikä hyllytavaraa. Se alkaa siitä, mihin laki loppuu, ja on aina räätälöityä. Siksi se on myös vaikeasti hahmotettava kokonaisuus, joka kuitenkin vaikuttaa liiketoimintaan koko ajan voimakkaammin.”
Samaa sanoo vastuullisuusstrategi, Hovi Creativen perustaja Karoliina Hovi: ”Todellista vastuuta on se, että aina vähän ylittää lainsäädännön vaatimukset.”
Vastuullisuus ei silti ole kilpajuoksua lainsäädännön kanssa, vaikka Ramm-Schmidt muistuttaakin, että vastuullisuus on myös suo, johon voi upota. Intohimoisesti työhönsä suhtautuva pienyrittäjä voi nielaista vastuullisuuden osaksi yrittäjäminuuttaan vain siksi, että haluaa tehdä merkityksellistä työtä hirvittävän hyvin. Tämä saa hakemaan ratkaisuja, jotka ovat liian suuria tai omaan toimintaan sopimattomia, sitä hyllymallia, ja vain siksi, kun muillakin on.
Hovi neuvoo kantavalle polulle: ”Ensin kannattaa miettiä omat resurssit ja mahdollisuudet toimia niin, että vastuullisuuden tavoite toteutuu ja synnyttää suurimmat vaikutukset.”
Hovi kertoo esimerkin kukkakauppiaasta, joka käyttää lähiviljeltyjä, satokauden mukaisia kukkia aina, kun siihen on mahdollisuus. Kukkakauppias toteuttaa sekä sosiaalista että ympäristövastuutaan pitämällä tuotantoketjun ja työn niin lähellä ja niin hyvin kuin hänen resursseillaan on mahdollista. Samalla taloudellinen vastuu toteutuu luomalla työn tekemisen mahdollisuuksia myös muille. ”Pienilläkin ratkaisuilla voi saada merkittävää aikaan.”
”Valinnat voi aloittaa esimerkiksi sähkösopimuksesta tai kierrätykseen liittyvistä ratkaisuista. Tärkeää on miettiä valintojen käytännön vaikutuksia, niitä pieniä arjen asioita, joihin voi ja joilla voi vaikuttaa”, Hovi avaa.
Lahtelainen vaatevalmistaja Nahe sai keväällä valmistamilleen housuille Design from Finland -merkin. Se on tunnustus ammattimaisesta, vastuullisesta ja käyttäjälähtöisestä toiminnasta, johon kuuluu luonnollisesti Suomessa tapahtuva muotoilu sekä avoimuus tuotantoketjun rakenteesta ja valmistusmaasta.
”Saksan sana nahe tarkoittaa lähellä. Me olemme lisänneet siihen merkityksen läheltä. Se kuvaa toimintaamme”, perheyrityksen toimitusjohtaja Raija-Liisa Koskinen sanoo. ”Vastuullisuus on valintoja ja tekoja. Ne ohjaavat yrityksen toimintaa. Niitä määrittävät arvot, jotka ovat läsnä jokapäiväisessä tekemisessä ja luonnollinen osa toimintaa.”
Nahessa vastuullisuusajattelu lähtee asiakkaasta. Tieto yrityksen toiminnan periaatteista ja arvoista, käytetyistä materiaaleista ja valmistuksesta on avoimesti asiakkaan saatavissa. Myös asiakkaan kuuluu tulla kuulluksi. Vuorovaikutus paikallisesti toimivan yrityksen kanssa on helpompaa kuin tuontivaatteiden valmistajien kanssa. ”Halpatuonnin kuvitellaan olevan asiakkaan etu. Todellisuudessa se koituu lopulta jätemäärien kasvun kautta kalliiksi niin kuluttajalle kuin yhteiskunnalle.”
Ramm-Schmidt sanoo vastuullisuuden olevan yrittäjän ykkös-
työkalu, jolla rakentaa luottamusta asiakkaaseen ja omaan liiketoimintaan. ”Kun on itse uskottava ja luotettava toimija, asiakas tulee uudelleen ja suosittelee yrittäjää muillekin.”
”Olemme kaikki osa yhteiskuntaa, sen kansalaisia. Meillä kaikilla on velvoite miettiä, miten toimimme, jotta yhteiskunta toimisi kokonaisuutena hyvin. Kun myy sellaista, mitä maailma tarvitsee, on se yhteiskunnalle hyödyllisempää kuin myydä jotain, mitä maailma ei tarvitse. Jokaisen on valittava, ratkaiseeko ongelmaa vai onko itse osa sitä”, Ramm-Schmidt linjaa.
Nahe on Suomalaisen Työn Liiton jäsen. Lahtelaisyritys joutui monen muun tekstiilialan toimijan tavoin lopulta siirtämään tuotantonsa Suomen rajojen ulkopuolelle. Ratkaisu oli pitää tuotanto niin lähellä kuin mahdollista: ”Päätös oli ison kynnyksen takana. Kun lopulta siirsimme tuotannon Viroon, kerroimme siitäkin asiakkaillemme avoimesti. Eihän välimatkaa ole kuin muutama sata kilometriä. Kankaamme tulevat Euroopan alueelta. Suunnittelu on edelleen Lahdessa. Pakkausmateriaalit ovat kierrätetystä materiaalista ja Lahdesta. Toimimme lähialueella turvataksemme suomalaisen tuotannon ja tukeaksemme suomalaista työtä ja osaamista. Viro on myös tarpeeksi lähellä, että pystymme seuraamaan työoloja”, Koskinen perustelee. Kyse on jälleen yrityksen mukaisesta mittakaavasta.
Vastuullisuuden eri tasot limittyvät, kun yritys toimii edustamiensa arvojen mukaan. ”Silloin vastuullisuudesta tulee itsestäänselvyys. Kun vastuullisuus on valintoja ja tekoja, valitsee myös yhteistyökumppaninsa sen mukaan, että ne toimivat samalla tavalla kuin itse”, Koskinen sanoo.
Lisäksi hän muistuttaa, että liiketoiminnan on oltava totta kai kannattavaa, mikä pakottaa pienen perheyrityksen käyttämään huomattavan paljon aikaa taustoihin perehtymiseen. Tulevaisuuden tavoite on lisätä kierrätysmateriaaleista tehtyjen kankaiden käyttöä, joten asian tutkiminen on välttämätöntä. Valintojen oikeellisuus ja taloudellisen kannattavuuden yhdistäminen ei välttämättä ole helppoa. ”Saatavaan tietoon pitää lähtökohtaisesti pystyä luottamaan. Luotan myös siihen, että media vie asiaa eteenpäin ja kaivaa uutta tietoa, joka kasvattaa tietoisuutta ja helpottaa niin yrittäjien kuin kuluttajienkin valintojen tekemistä.”
Vastuullisuudesta puhuttaessa keskustelu linjautuu automaattisesti isosti, esimerkiksi ilmastokysymyksiin ja maailman pelastamiseen, jolloin voimattomuus on yrittäjän ensimmäinen tunne. Minkäänlaista liiketoimintaa ei kuitenkaan ole, ellei yrittäjä huomioi itseään. Loppuun palanut yrittäjä ei ole hyödyksi itselleen, läheisilleen, asiakkailleen saati yhteiskunnalle.
”Vastuullisuuteen kuuluu itsestä huolen pitäminen. Yhteiskunnalliseksi vastuullisuudeksi sen tekee se tosiasia, että hyvinvoiva yrittäjä toimii yhteisössään paremmin eikä rasita esimerkiksi terveydenhuoltoa”, Michaela Ramm-Schmidt sanoo.
Yrittäjän tärkein resurssi on oma itse, muistuttaa Karoliina Hovikin. Hän lähestyy ajatusta sosiaalisen vastuun kautta: ”Kun pitää huolta jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan, toteutuu tärkeä balanssi työn ja vapaa-ajan välillä, jolloin yritykselläkin on parhaat mahdollisuudet pysyä pystyssä.”
Hovi muistuttaa, että yksikään yritys ei edes voi olla täydellisen vastuullinen, mutta vastuullisuuden pyrkimyksestä kannattaa viestiä ja teoillaan myös osoittaa toteuttavansa luvattuja pyrkimyksiä. ”Vastuulliset yritykset ovat tutkitustikin paljon kannattavampia kuin muut. Maine- ja imagohyöty tekee niistä puoleensavetäviä. Vastuullisuusteoista viestiminen on hyvä keino rakentaa kestävää brändimielikuvaa. Hyvä vastuullisuusviestintä on rehtiä ja avointa. Se kertoo, että ollaan matkalla johonkin ja uskalletaan sanoa, että ei olla täydellisiä.”
Viestinnällinen haaste onkin epätäydellisyydessä. Jos yritys tai yrittäjä ei uskalla olla rehellinen ja avoin, vaarana on tahaton viherpesu. Se syntyy, kun pyrkimys on korostaa asiaa, jolla ei todellisuudessa ole kokonaisuudessa kovinkaan suurta merkitystä. Hovi muistaa historiasta deodoranttimainoksen, jossa korostettiin tuotteen olevan ”99-prosenttisesti luonnollisia ainesosia”. Tarkempi tarkastelu paljasti ainesosat vedeksi.
Vastuullinen toiminta ja siitä viestintä on myös ammattiylpeyden palauttamista. Ramm-Schmidt sanoo huomanneensa, että jos laadulla olisi maailmassa sen ansaitsema merkitys, laadukas työ ja tuote tai palvelu maksaisi vähemmän kuin huonolaatuinen. ”Huonolaatuinen toiminta aiheuttaa hirvittävän määrän hukkaa ja tuhoa, haaskaa aikaa ja tuottaa vahinkoa. Ongelma on vain siinä, että tämä kaikki jää näkymättömäksi, koska nykyisessä järjestelmässä sitä ei osata laskea hintaan sisään. Yhteiskunta tämän näennäistehokkuuden kuitenkin tavalla tai toisella maksaa.”
Vastuullisuuden toteuttamiseen on siis vielä runsaasti mahdollisuuksia.
Suomen Yrittäjänaiset on kampanjoinut ja kampanjoi edelleen vastuullisen yrittämisen puolesta. Tutustu Suomen Yrittäjänaisten Vastuullinen Yrittäjänainen -kampanjaan.
